JohannaKonttila

Mitalimenestykseen tarvitaan mentaalista valmennusta

Lahden kisat ovat muutaman viikon päässä. Odotukset kasvavat. Ei ihme, suomalaisurheilijat ovat kauden aikana väläytelleet. Toivotan heille parasta menestystä.

Mielenkiintoista nähdä, noudattavatko tulevat kisat samaa draamankaarta kuten muutkin kisat: ei menestyksen vaan jälkipuinnin osalta.

Ajatukset takaisin Copacabanalle. Riosta on puolisen vuotta. Ennen joukkueen palaamista alkoi jo jälkipuinti. Syytettiin systeemiä: resursseja, johtoa, valintoja. Puhuttiin suomalaisen urheilun kriisistä, mitä keskustelun rytmikin noudatti eli shokki, reaktio, käsittely ja uudelleen suuntautuminen. 

Lajiin tai arvokisoihin katsomatta jälkipuinti toistuu aina samalla tavalla. Yksi asia puinnissa ei pääse kalkkiviivoille: mentaalinen valmennus. Pääseekö se edes lähtötelineisiin, saatikka call roomiin?

Mentaalisena valmentajana minua kiinnostaa tietää, kuinka järjestelmällisesti henkisen puolen valmennus on otettu huomioon urheilusysteemissämme. Onko käyttökulttuuria? Tiedetäänkö mitä kaikkea se pitää sisällään?

Miten maailman huiput eroavat mentaalisilta valmiuksilta suomalaisurheilijoista? 

Eivät mitenkään. Terveen ihmisen aivot toimivat samalla logiikalla. Mentaalisessa valmennuksessa on kyse aivojen kognitiivisten toimintojen kehittämisestä – aivojumpasta. Niiden kehittämiseen on paljon menetelmiä.

Menestyjiä yhdistää yleensä rentous, fokusointi ja myönteinen minäkuva, joka näkyy itseluottamuksena. Rento mieli, rento keho – ja toisinpäin. Kyllä starat jännittävät, mutta he eivät lamaannu.

Jos katsotaan Lahteen, on selvää, että kaikkien saumaton yhteistyö maajoukkueessa vaikuttaa urheilijoiden menestykseen. Myös tukijoukot kuuluvat mentaalivalmennuksen piiriin, sillä heilläkin on selkeä tavoite: onnistuminen.

Miten uusi valmennuksen kulttuuri rakennetaan?

Ensimmäiseksi, mentaalinen valmennus osa kokonaisuutta, tasa-arvoinen niin lihashuollon kuin ravinto- ja fysiikkavalmennuksen kanssa. Sen valmennuksen osuus ei ole 10, 20 tai 30 prosenttia vaan 100 prosenttia. Kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaminen ei onnistu harjoittelemalla tai syömällä vain ”30 prosenttisesti” oikein.

Toiseksi, valmennus on oma ammattiosaamisen alue ja suomalaisten valmentajien tietämystä asiasta on nostettava. Lähtökohtana on perustiedot tieteeseen ja tutkimustuloksiinpohjautuvasta valmennuksen alueesta. Emme kai laita hammaslääkäriä operoimaan jalkaa tai hierojaa voitelemaan suksia – toivottavasti. 

Kolmanneksi, mentaalinen valmennus kannattaa aloittaa jo juniori-ikäisenä. Aikana, jolloin minäkuva – ja siten itsetunto – kehittyy harppauksin. Kehittyminen alkaa ensiparkaisusta ja jatkuu läpi elämän.

Neljänneksi, mentaalinen valmennus on integroitava osaksi urheilijan arkea, ei vain kilpailujen alla. Urheilija on urheilija 24/7 ja on omien ajatustensa ympäröimä koko ajan. 
 

Lapio käteen

Huippu-urheilijaksi kasvaminen vaatii ominaisuuksia, kovaa harjoittelua ja resursseja. Mutta onnistumisiin, voittoihin ja tappioihin vaikuttaa keskeisesti urheilijan mieli.

Toivottavasti Suomi menestyy. Jos ja kun jälkipuinnin aika koittaa, toivottavasti mentaalinen valmennus on keskusteluissa mukana ja sen matka etenee toteamuksia pidemmälle. Lapio käteen ja töihin.

 

Onnea Suomen joukkue!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.